Historiaa

Liitäjien Historiaa

(Tenho Salminen, 28.12.2003)

Kesällä 1974 Tenhon jalat irtosivat Pitkävuoren hiihtorinteen pinnalta. Lentäminen oli kiinnostanut pienestä pitäen, ja kun lehdissä alkoi olla juttuja maailmalta Rogallo siivellä lentämisest, oli pakko yrittää itsekin.

Ensimmäisen siiven väsäsin muovikalvosta ja puurimoista jo talvella 1972. Siitä ei ole säilynyt kuvia eikä myöskään hyvin toiminut kun autohinauksella yritettiin ilmaan.

Mutta tällä siivellä lentäminen onnistui ihmeen hyvin. Onnistumiseen auttoivat hyvät olosuhteet, rinteet Pitkävuoressa olivat sopivan jyrkät ja pehmittävän kuorikkeen peittämät. Sen verran oli vielä tolkkua että ilmaan yritettiin vain iltaisin kun tuulta ei ollut ollenkaan.

Liitimessä oli pinta-alaa riittävästi; n. 20m2 kasvilavamuovia(0.2mm). Muovi oli kiinnitetty putkiin pakkausteipillä, lentoonlähtötarkastuksessa teippiä lisättiin tarpeen mukaan. Runkoputket olivat halkaisijaltaan 25mm ja taipuivat kohtuullisesti kuten kuvassa näkyy.

Aluksi lentoasento oli kalifornian tyyliin istuva. Painopiste oli vakavuuden parantamiseksi aika alhaalla, ohjauskolmion putki oli noin naaman korkeudella. Turvavarusteita ei oikeastaan ollut muuta kuin tukevat retkihiihtomonot nilkkoja suojaamassa.

Ensimmäiset ilmaanlähdöt päättyivät välitasanteelle, liitimen ripustuspiste oli liian takana ja liidon pituus oli aluksi 20-30 m kunnes meno pysähtyi pehmeään sakkaukseen. Ei kun kantamalla takaisin kinkaman päälle.

Jännitti aika tavalla, kun ensimmäisen kerran satuin kolmiota vetämällä pitämään vahingossa painopisteen oikealla kohdalla ja muovisiipi lähti kunnon liitoon (1:4) välitasanteen yli. Kohta oli korkeutta yli 30m, liitomatka noin 300m aina kuvassa näkyvälle tielle.

Heti kun Tenho sai liitimen liitämään on kaverien vuoro. Parasta opetusta oli varmaan ollut seurata ensin sivusta miten homma onnistuu ja mitä ei pidä tehdä. Veli Salminen (Veli-setä) keskittyy kuvassa liitää kohta rinteen alas ilman mitään ongelmia. Samoin annettiin lento-opetusta heti kaikille halukkaille naapurin pojille.

Lentopäiväkirjaa ei ymmärretty pitää, mutta kun homma kerran alkoi sujua, niin Pitkävuorelle piti päästä joka ilta. Liitoja tuli kesän -74 aikana varsin paljon, kun kunto oli hyvä ja 20 kg painoista liidintä jaksoi kantaa ainakin kymmenen kertaa illassa mäen päälle. Talven tultua lentely jäi sitten vähemmälle. Oli kyllä yksi huima hinauskokeilu, mutta siitä en ala tässä kertoa.

Seuraavana keväänä ja kesänä lennettiin vielä muovisiivellä, homma sai muutenkin laajempaa kiinnostusta. Jämillä oli Olavi Raution järjestämä ensimmäinen kurssi. Siellä näin oikein Sveitsistä tuotuja tehdastekoisia Rogalloja. Muovisiipi alkoi tuntua vähän huonolaatuiselta dacronisiipien rinnalla siitä huolimatta, että sse liiteli selvästi pidemmälle kuin tehdassiivet.

Liitokerho Jämsään alkoi varmaan syntyä kesällä -75, kun samalla rakennustyömaalla ollut Koposen Pekka ehdotti, että perustettisiin porukka joka hankkisi yhteisen paremman liitimen. Tuotapikaa oli neljän hengen kimppa koossa. Saatiin käsiimme Amerikkalaisen Flexi- Flyer liitimen piirustukset. Huonekalufirma sponsoroi ja niin tilasimme piirustusten mukaan purjeneulomo Niinirannalta Turusta kaksi kappaletta valmiksi ommeltuja purjeita. Rungot rakensimme itse. Kuvassa tehdään liitimien kokoonpanoa Arvajan kansakoululla. Samassa tilassa maalattiin purjeisiin mainostekstit.

Oli jo myöhäinen ilta kun kahden liitimen sarjatuotanto valmistui. Kuvassa Tuomo Honkanen ottaa juoksuharjoituksia koulun pihalla.

Komeat niistä liitimistä tulikin. Eikä lentäjissäkään ole pahemmin moittimista. Tässä on oikein aseteltu ja poseerattu kuva uusien liitimien kera Pitkävuoren huipulla. Vasemmalta Tenho Salminen, Veli Salminen, Tuomo Honkanen ja Pekka Koponen. Huomaa suutarilta tilatut nahkaiset valjaat Velin ja Pekan päällä.

Veli-setä lähdössä Pitkävuoreen lentämään. Kangaskattoisen rättisitikkaan on siis mahdollista asentaa kattotelineet.

Veli-setä ilmassa.

Jee, kyllä on hauskaa.

Tottakai piti kokeilla hinausta kun oli uudet vahvatekoiset liitimet. Tässä kuvasarjan ensimmäisessä on varmaan lähtökiito menossa. Lentäjä seisoo suksien päällä. Hinausauton takakontissa on kuvaaja ja toinen pitelemässä narua käsissä.

Tarkasti katsoen tästä kuvasta näkee miten sukset ovat jääneet jalasta ja lentäjä on asettunut tyypilliseen apinamaiseen puolimakaavaan lentoasentoon.

Olimme Aika varovaisia ensimmäisissä hinauskokeiluissa emmekä hinanneet juuri tätä korkeammalle. Mutta matkaa saattoi tulla kilometritolkulla jossain Päijänteen jäätiellä.

Välillä ajettiin sivulle kuin vesihiihtäjä.

Pitkävuorella kevättalvella ja hyvällä säällä. Into lentämiseen oli kova. Parhaimmillaan saattoi olla pakkasta yli 30 astetta. Siitä ei ollut muuta haittaa, mutta liitimiä kootessa tahtoi alumiiniputkista ja siipimuttereista tulla paleltumia hyppysiin.

Kiinnostus lajiin lisääntyi. Tarkat päivämäärät ei oikein ole muistissa, mutta ilmeisesti v. 1976 tai 1977 perustettiin Pitkävuoren Riippuliitäjä ry. Aktiivilentäjiä olivat mm. Reino Harju ja kuvassa uudella itse rakennetulla rogallolla starttaava Jukka Lehto.

Koska kotimaan mäet olivat alkaneet tuntumaan aivan liian pieniltä, tehtiin kesällä 1977 ensimmäinen liitomatka Norjaan. Reissussa olivat kuvan jengi kera tyttöystävien. Matkareitti oli Vaasasta Må i Ranaan, lentopaikat olivat Bodon kaupungin liepeillä. Kuvassa lähtee Pekka Koponen lentoon, Tenho jännittää taustalla.

Tompan (Tuomo Honkanen) vuoro.

Tässä taitaa olla Tomppa heti startin jälkeen. Niin hyvä kuva,että tätä käytettiin myöhemmin lentonäytöksen mainoksena.

Vaikka yritys oli kova, niin tuolla reissulla ei muistaakseni vielä oikein pysytty rinnetuulessa. Ehkä ei tuullut tarpeeksi.

Aurinkovuoren lentopaikka Vääksyssä näytti tältä siihen aikaan. Hiekkarinne ei ollut vielä metsittynyt ja ajoimme useita kertoja Jämsästä rinnetuulta tavoittelemaan. Rinteen päältä startattiin niin kovaan tuuleen kuin uskallettiin. Lasku montun pohjalle.

Aurinkovuori. Nostaa lupaavasti, mutta muutaman kahdeksikon jälkeen joutui menemään laskuun montun pohjalle.

Sinisiiven prototyyppi Pitkävuoressa v. 1978. Tämä liidin saattaa olla vielä olemassa jossakin Nummelinin Antin maatilalla. Ilmailumuseoon?
Sinisiipi oli suunniteltu itse rakennettavaksi. Liidinputkea tilattiin Englannista ja purjeet tulivat yleensä valmiiksi ommeltuina Niinirannalta. Kaikkiaan yli 20 Sinisiipeä on rakenneltu ja lennetty eri paikkakunnilla.

Pitkävuoren lentotapahtuma 1978. Samanlaisia kokoontumisia järjestettiin useana vuotena. Kuvassa Sinisiipi ilmassa. Väki kantaa rinteessä liitimiä takaisin ylös.

Pitkävuoren lentotapahtuma v. 1978. Rogallot parkissa mäen päällä.

Kuvassa Kalevi Kokkolan suunnittelema ja rakentama ”Kokko 1”. Tämä samoin kuin Tenho Salmisen ”Sinisiipi” olivat monta pykälää tehokkaampia liitämään kuin rogallot. Liitimien kehitys kiihtyi nopeasti ja oma rakentelu jäi. Tehdastekoiset liitimet lensivät vuosi vuodelta paremmin.

Taitaa olla Kimmo Tuovinen Helsingistä. Taustalla Pitkävuoren hyppyrimäki.

194 kuva 31 Pitkävuorella 1978 pelastusvarjon esittelyä. Kukaan ei kuitenkaan vielä muutamaan vuoteen asentanut varjoa valjaisiinsa. Lentokorkeudet rinteistä olivat niin matalia, että varjosta ei olisi ollut hyötyäkään.

Aina välillä piti päästä taas vuorilta lentämään. Tässä ollaan matkalla Vågåhon, taitaa olla edelleen kesä -78. Kuvassa Pekka Koponen ja Antti

Vågå on hieno lentopaikka. Korkeuseroa starttipaikalta laaksoon on n. 700m. Liitäjä lienee Eero Haarjärvi Tampereelta. Huomaa puolimakaava lentoasento ”apinavaljaissa”. Kypärä on tullut päähän, mutta pelastusvarjo ei vielä tuo turhaa lisäpainoa.

Sinisiivellä piti uskaltaa lentää myös Vågåssa. Jälkeenpäin ajatellen termiikkiä varmaan olisi ollut paikoin tarpeeksi ilmassa pysymiseen ja jopa nousuun, mutta taito ei riittänyt. Muistan yhden Antin lähdön kun rogallo hirveästi räpättäen nousi termiikkipuuskassa yli starttipaikan, mutta koska 360 asteen kaartoja ei oltu vielä harjoiteltu (Pitkävuori oli siihen liian matala) ajoi Antti nostosta läpi.